Yksikköjuuri

Viidennet yksikköjuuret kompleksitasossa
Kolmannet yksikköjuuret kompleksitasossa.

Yksikköjuuri tai ykkösenjuuri on kompleksiluku, joka korotettuna annetun positiivisen kokonaisluvun n osoittamaan potenssiin on 1. Toisin sanoen n:nnet yksikköjuuret ovat yhtälön

z n = 1 {\displaystyle z^{n}=1}

ratkaisuja kompleksilukujen joukossa.

Moivren ja Eulerin kaavat

Kutakin positiivista kokonaislukua n kohti on olemassa n kpl n:siä yksikkö­juuria. Ne sijaitsevat kaikki kompleksitasoon piirretyn yksikköympyrän kehällä ja muodostavat tämän ympyrän sisään piirretyn säännöllisen n-kulmion kärki­pisteet, kun yksi kärki­pisteistä on pisteessä 1. Yksikkö­juurten arvot voidaan esittää muodossa

cos 2 π k + i sin 2 π k {\displaystyle \cos {\frac {2\pi }{k}}+i\sin {\frac {2\pi }{k}}}

missä luku k saa kaikki kokonais­luku­arvot 0:sta n-1:een. Tämä seuraa Moivren kaavasta, jonka mukaan

( cos ϕ + i sin ϕ ) n = cos ( n ϕ ) + i sin ( n ϕ ) {\displaystyle (\cos \phi +i\sin \phi )^{n}=\cos(n\phi )+i\sin(n\phi )} .

Eulerin kaavan mukaisesti nämä luvut voidaan esittää myös muodossa

e 2 π i k n {\displaystyle e^{\frac {2\pi ik}{n}}} (k=0, 1, …, n-1).

Tavallisesti n:nnellä yksikköjuurella tarkoitetaan näistä luvuista nimenomaan sitä, jossa k = 1, siis lukua

e 2 π i n {\displaystyle e^{\frac {2\pi i}{n}}}

Sille käytetään myös merkintää ϵ n {\displaystyle \epsilon _{n}} .

Yksikköjuurten avulla voidaan muun muassa ratkaista yleinen binomiyhtälö

z n = q {\displaystyle z^{n}=q} ,

missä q on mielivaltainen kompleksiluku (≠ 0). Kun q voidaan aina esittää muodossa

q = r e i ϕ {\displaystyle q=re^{i\phi }} ,

ovat yhtälön ratkaisut

x = z n e i ϕ n ϵ n k {\displaystyle x={\sqrt[{n}]{z}}e^{\frac {i\phi }{n}}\epsilon _{n}^{k}} .

Esimerkkejä

Esimerkiksi toisen yksikköjuuren arvot ovat 1 ja -1, neljännen 1, i, -1 ja -i, jotka sijaitsevat kompleksi­tasoon piirretyn neliön kärki­pisteissä. Kolmannen yksikkö­juuren (ε3k) arvot ovat
1 sekä cos 2 π 3 ± i sin 2 π 3 = 1 2 ± 3 2 {\displaystyle \cos {\frac {2\pi }{3}}\pm i\sin {\frac {2\pi }{3}}=-{\frac {1}{2}}\pm {\frac {\sqrt {3}}{2}}} ,
jotka muodostavat tasa­sivuisen kolmion. Kuudennen yksikkö­juuren (ε6k) vastaavasti
1 ja -1 sekä ± cos 2 π 3 ± i sin 2 π 3 = ± 1 2 ± 3 2 {\displaystyle \pm \cos {\frac {2\pi }{3}}\pm i\sin {\frac {2\pi }{3}}=\pm {\frac {1}{2}}\pm {\frac {\sqrt {3}}{2}}}
, ja kahdeksannen (ε8k)
1, i, -1 ja -i sekä ± cos π 4 ± i sin π 4 = ± 1 2 ± 2 2 {\displaystyle \pm \cos {\frac {\pi }{4}}\pm i\sin {\frac {\pi }{4}}=\pm {\frac {1}{2}}\pm {\frac {\sqrt {2}}{2}}} .

Lähteet

  • Lauri Myrberg: Differentiaali- ja integraalilaskenta osa 2 korkeakouluja varten, s. 181–182. Kirjayhtymä, 1975. ISBN 951-26-0994-0.
  • Olli Lehto: Funktioteoria I–II, s. 8–10. Limes ry, 1975. ISBN 951-745-077-X.

Kirjallisuutta

  • Spiegel, Murray R.; Lipschutz, Seymour; Schiller, John J.; Spellman, Dennis: Complex Variables. Shaum's Outline Series. McGraw-Hill Book Company, 2009 (1964). ISBN 978-0-07-161569-9, ISBN 978-0-07-161570-9 (eBook).
  • Väisälä, Kalle: Matematiikka IV. 141, 10. painos. Espoo: Otakustantamo, 1986 (1965). ISBN 951-671-087-5.