Victor Baltard
Victor Baltard (1805–1874) oli ranskalainen arkkitehti. Hän suunnitteli muun muassa rautarakennetta käyttämällä vuosina 1852–1859 rakennetut Pariisin keskushallit les Halles, jotka purettiin vuonna 1969, ja varhaista uusrenessanssia edustavan Saint Augustinin kirkon, jota alettiin rakentaa vuonna 1860.[1][2]
Baltardin isä oli arkkitehti Louis-Pierre Baltard. Baltard oli isänsä oppilaana Ecole des Beaux-Artsissa ja opiskeli myös historiamaalari Guillome Lethièren oppilaana.[3] Hän oli uudemman ajan etevimpiä arkkitehteja Ranskassa. Hänen huomattavimpia töitään ovat St. Augustin -kirkko Pariisissa (1860–1871), jonka monivärisesti koristeltujen rautapylväiden kannattamiin kupoleihin ja holveihin Baltard sovitti rautakonstruktioita, sekä Pariisin keskushallit (1852–1859). Kaupungintalon arkkitehdiksi 1853 nimitettynä Baltard yhdessä Max Vauthier’n kanssa sommitteli ja suoritti rakennuksen "Cour d’honneurin" (kunniapihan) kuulut portaat (hävitetty 1871). Vuonna 1860 Baltardista tuli Pariisin kaupunginarkkitehti. Hänen muita töitään ovat muun muassa St. Germain des Près-, St. Eustache- ja St. Severin-kirkkojen uudistustyöt.[4]
Baltardin ansioita on, että hän ensimmäisenä arkkitehtuurissa kykeni konstruktiivisesti ja esteettisesti käyttämään rautaa aineenmukaisella tyydyttävällä tavalla. Baltardin piirustusten mukaan kuvitettiin Alphonse Huillard-Bréhollesin teos Recherches sur les monuments et l'histoire des Normands, hänen kirjallisisia töitään ovat monografia Villa Medicis ä Roine (1847) sekä F. E. Callet’n kanssa julkaistu Les hälles centrales de Paris (2. p. 1873)[4]
Kuvia
-
Saint Augustinin kirkon sisänäkymä -
Luonnospiirros Saint Augustinin kirkosta
-
Pavillon Baltard - Ballarsin suunnittelema ja viimeisin säilynyt les Halles (siirrettiin Nogent-sur-Marneen 1970-luvun alussa)
Lähteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Victor Baltard Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
