Valter Sipiläinen
| Valter Sipiläinen | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. tammikuuta 1923 Muolaa |
| Kuollut | 29. joulukuuta 1995 (72 vuotta) Kauniainen |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |  Suomi |
| Palvelusvuodet | 1941–1944 |
| Taistelut ja sodat | Jatkosota |
| Sotilasarvo | korpraali |
| Kunniamerkit | Mannerheim-ristin ritari |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Valter Sipiläinen (29. tammikuuta 1923 Muolaa – 29. joulukuuta 1995 Kauniainen) oli suomalainen sotilas ja Mannerheim-ristin ritari numero 178. Jalkaväkirykmentti 2:ssa taistelulähettinä palvellut sotamies.
Sipiläinen nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 21. joulukuuta 1944. Hänet ylennettiin korpraaliksi 6. joulukuuta 1968.[1] Siviiliammatiltaan hän oli maanviljelijä ja koneenhoitaja.[2]
Mannerheim-ristin ritariksi
"Ylipäällikkö on pvm:llä 21.12.44 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi sotamies Valter Sipiläisen.
Sotamies Sipiläinen on toiminut koko sodan ajan joukkueen johtajan taistelulähettinä osoittaen tässä tehtävässään harvinaista tarmokkuutta ja oma-aloitteisuutta sekä kunnostautunut erikoisesti kylmäverisenä ja päättäväisenä partiomiehenä. Maaliskuussa 1942 hän eräällä väkivaltaisella tiedusteluretkellä juoksi kovan tulen läpi saarretun vihollispesäkkeen katolle ja tuhosi sen kasapanoksella miehistöineen. Saman vuoden keväällä osallistui sotamies Sipiläinen torjuntataisteluihin ja selustaan tunkeutuneiden vihollispartioiden tuhoamisiin. Vihollisen suurhyökkäyksen kesäkuussa 1944 alettua kunnostautui hän erikoisesti Viteleen, Rajakonnun ja Salmin taisteluissa. Viteleessä sotamies Sipiläinen huolehti väsymättömästi mm. patruunatäydennyksestä, joka uhkasi tyrehtyä, kun täydennys avoimen suon yli oli vaikeaa. Tämän ohella osallistui hän varsinaiseen torjuntaankin aina vaikeimmassa paikassa, rohkaisi muita ja pakotti konepistoolilla uhaten pelkurit pysymään asemissa. Salmissa sotamies Sipiläinen ottaessaan yhteyttä vasemmalla olevaan naapuriin, joutui matkalla taisteluun vihollisosaston kanssa, josta hän konepistoolilla tuhosi toistakymmentä miestä saaden tämän jälkeen yhteyden naapuriin. Täten hän ratkaisevasti vaikutti oman joukon selviämiseen pahalta näyttävästä tilanteesta. Joitakin päiviä myöhemmin hän komppaniansa ollessa väkivaltaisessa tiedustelussa huomasi vihollisen yllättävän sivustaliikkeen komppaniansa yhteyksille. Arkailematta ryhtyi hän yksin taisteluun ja kaadettuaan toistakymmentä vihollista torjui vihollisen hyökkäyksen. Samoin kunnostautui sotamies Sipiläinen erään vihollistukikohdan valtauksessa, jolloin haavoittui kahdesti jalkaan kuitenkin suorittaen sisukkaasti tehtävänsä loppuun saakka."[2]
Lähteet
- Hurmerinta, Ilmari: Mannerheim-ristin ritarit – Ritarimatrikkeli. Helsinki: Mannerheim-ristin ritarien säätiö, 2008. ISBN 978-952-92-3628-0.
Viitteet
- ↑ Hurmerinta 2008 s. 251
- ↑ a b Mannerheim-ristin ritarien säätiö - Ritarit www.mannerheim-ristinritarit.fi. Viitattu 7.3.2020.
