Václav Havel
| Václav Havel | |
|---|---|
 Václav Havel Prahassa 14. marraskuuta 2009. | |
| Tšekin 1. presidentti | |
| 2. helmikuuta 1993 − 2. helmikuuta 2003 | |
| Pääministeri | Václav Klaus Josef Tošovský Miloš Zeman Vladimír Špidla |
| Seuraaja | Václav Klaus |
| Tšekkoslovakian 10. presidentti | |
| 29. joulukuuta 1989 − 20. heinäkuuta 1992 | |
| Edeltäjä | Gustáv Husák |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. lokakuuta 1936 Tšekkoslovakia Praha, Tšekkoslovakia |
| Kuollut | 18. joulukuuta 2011 (75 vuotta) Vlčice, Tšekki |
| Ammatti | näytelmäkirjailija, esseisti |
| Puoliso | 1. Olga Šplíchalová (aviol. 1964–1996, kuollut) 2. Dagmar Veškrnová (1997–2011); Havelin kuolemaan asti |
| Tiedot | |
| Puolue | Kansalaisfoorumi (1989–1993) Vihreät (2004–2011) |
| Uskonto | roomalaiskatolisuus |
 Nimikirjoitus | |
| Aiheesta muualla | |
| www.vaclavhavel.cz | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Václav Havel (5. lokakuuta 1936 Praha, Tšekkoslovakia – 18. joulukuuta 2011 Hrádeček, Tšekki[1]) oli tšekkiläinen kirjailija ja poliitikko. Hän oli Tšekkoslovakian viimeinen ja Tšekin tasavallan ensimmäinen presidentti.
Tausta ja yksityiselämä
Havel syntyi Prahassa. Neuvostoliiton tukeman kommunistien vallankaappauksen jälkeen 1948 Havelin perhe joutui vaikeuksiin, koska vanhempia pidettiin rikkaina kapitalisteina, ja Václavin oli vaikea jatkaa opintojaan peruskoulun jälkeen. Hän opiskeli iltakoulussa ja vähän aikaa Tšekin teknillisessä yliopistossa 1957. Asevelvollisuuden jälkeen (1957–1959) hän työskenteli näyttämöapulaisena Prahassa ja opiskeli draamaa kirjekurssilla. Hänen ensimmäinen esitetty näytelmänsä oli Puutarhakutsut (1963).
Vuonna 1964 hän meni naimisiin Olga Šplíchalován kanssa. Pari oli tavannut 8 vuotta aikaisemmin. Havel jäi leskeksi vuonna 1996 Olgan kuoltua.[2] Vuosi tämän jälkeen Havel meni uusiin naimisiin Dagmar Veškrnován kanssa.[3] Havel ei koskaan saanut omia lapsia.[4]
Poliittinen ura
Prahan kevään jälkeen Havelia kiellettiin osallistumasta teatteriin, ja hänestä tuli poliittisesti aktiivinen. Havel vietti paljon aikaa maalaisasunnossaan Hrádečekissa ja työskenteli 1974 kuukausien ajan paikallisella Trutnovin panimolla, pitkälti saadakseen jotain mielekästä tekemistä.[5] Aktivismi huipentui kommunisminvastaiseen Peruskirja 77 -julistukseen (tšek., slov., saks. Charta 77), joka julkaistiin länsisaksalaisessa lehdessä 243 Tšekkoslovakian kansalaisen allekirjoittamana ja jossa arvosteltiin hallitusta 1975 Helsingin julistuksen hylkäämisestä. Julistuksen allekirjoittajien tueksi perustettiin epäoikeudenmukaisesti syytettyjen puolustusjärjestö (Výbor na obranu nespravedlivě stíhaných–VONS), joka julkisti tuomittujen kohtalot. Julistus kiersi Tšekkoslovakiaa samizdat-muodossa.
Havel sai 17. lokakuuta 1977 syytteen muun muassa järjestelmänvastaisen aineiston toimittamisesta ulkomaille. Hän sai seuraavana päivänä lieväksi tulkitun tuomion.[6] Poliittinen toiminta toi lokakuussa 1979 Havelille viiden vuoden vankeustuomion.
Vuonna 1989 hän oli yksi samettivallankumouksen johtavia hahmoja ja Kansalaisfoorumin perustaja ja puheenjohtaja. 29. joulukuuta 1989 liittokokous valitsi hänet presidentiksi.
Vapaissa vaaleissa 1990 Havel säilytti paikkansa. Hän tuki voimakkaasti tšekkien ja slovakkien liittoa, vaikka jännitystä olikin ilmassa. 3. heinäkuuta 1992 liittoparlamentti ei enää slovakkiedustajien puuttuvan tuen vuoksi valinnut Havelia presidentiksi, vaikka hän oli ainoa ehdokas. Slovakkien julistauduttua itsenäiseksi Havel erosi 20. heinäkuuta presidentin virasta.
Tšekin tasavallan luomisen jälkeen hän oli ehdokkaana 1993 vaaleissa ja valittiin. Sairaudestaan ja kolmesta leikkauksesta huolimatta hänet valittiin uudelleen 1998. Tämän jälkeen hän jätti asemansa virkakauden päätyttyä 2. helmikuuta 2003. Seuraavaksi Tšekin presidentiksi valittiin Václav Klaus, joka oli ollut yksi hänen merkittävimmistä poliittisista vastustajistaan.
Viimeiset vuodet
Vuonna 2011 sai ensi-iltansa ensimmäinen Havelin ohjaama elokuva Lähtö.[7]
Václav Havel kuoli 18. joulukuuta 2011 pitkäaikaiseen sairauteen kesämökillään Vlčicessä Pohjois-Tšekissä. Viikkoa aikaisemmin Havel oli tavannut dalai-laman, joka on tämän hyvä ystävä, ja Havel oli saapunut tapaamiseen pyörätuolissa.[8] Havel oli myös tupakoinut runsaasti merkittävän osan elämästään, ja 1990-luvulla osa hänen keuhkostaan poistettiin syöpäleikkauksen yhteydessä. Myös Havelin vankeusaika vaikutti hänen terveyteensä.[9]
Slovakia julisti joulukuun 23. päivän suruajaksi koko maahan Havelin muistoksi.[10]
Kunnianosoituksia
Tieteen ja taiteen ansiomerkki (Itävalta, 2005)[11]
Marianmaan ristin ritarikunta (Viro, 1996)[12]
Etelän Ristin ritarikunta (Brasilia, 1990)[13]
Rio Brancon ritarikunta (Brasilia, 1996)[14]
Vapauden ritarikunta (Portugali, 1990)[15]
Vapauttaja kenraali San Martínin ritarikunta (Argentiina, 1996)[16]
Isabella Katolilaisen ritarikunta (Espanja)[17]
Italian tasavallan ansioritarikunta (Italia, 2002)[18]
Presidential Medal of Freedom (USA, 2003)[19]
Loistavan tähden ritarikunta (Taiwan, 2004)[20]
Valkoisen Kotkan ritarikunta (Puola, 1993)[21]
Ruhtinas Jaroslav Viisaan ritarikunta (Ukraina, 2006)[22]
Bathin ritarikunta (Iso-Britannia)[23]
Pyhän Yrjön voiton ritarikunta (Georgia, 2011)[24]
Kunnialegioona (Ranska)[25]
Ordre des Arts et des Lettres (Ranska, 2001)[26]
Vytautas Suuren ritarikunta (Liettua, 1999)[27]
Valkoisen kaksoisristin ritarikunta (Slovakia, 2003)[28]
Galleria
-
Havelin hauta -
Václav Havel samettivallankumouksen muistomerkillä vuonna 2010.
Lähteet
- ↑ Vaclav Havel on kuollut Yle Uutiset. 18.12.2011. Arkistoitu 20.1.2012. Viitattu 18.12.2011.
- ↑ Olga Havlova Vaclav Havel Library. 2023. Viitattu 28.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Havel's actress wife makes return to Prague stage The Globe and Mail. 3.1.2006. Viitattu 28.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Late Czech president Václav Havel's East Bohemian countryside retreat could become a memorial site expats.cz. 8.10.2019. Viitattu 28.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Rissanen, Mika: From the brewery to the presidency academia.edu. Viitattu 12.6.2018.
- ↑ Luoma, Jukka: Mitä Missä Milloin 1979, s. 17–19. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1978. ISBN 951-1-04873-2.
- ↑ Yle Uutiset: Vaclav Havelin esikoiselokuva sai murskakritiikin yle.fi. 25.3.2011. Viitattu 25.3.2011.
- ↑ Buehrer, Jack: Dalai Lama pays 'friendly' visit to Prague Prague Post. 14.12.2011. Viitattu 28.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Vaclav Havel, Czech leader and playwright, dies at 75 BBC News. 18.12.2011. Viitattu 28.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Slovakia declares December 23 as official day of mourning for Václav Havel The Slovak Spectator. 20.12.2011. Viitattu 28.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Anfragebeantwortung (pdf) (s. 1711) parlament.gv.at. 2012. Viitattu 28.9.2023. (saksaksi)
- ↑ Teenetemärkide kavalerid Vabariigi Presidendi Kantselei. 2023. Viitattu 28.9.2023. (viroksi)
- ↑ Brazílie - Řád Jižního kříže / GRANDE COLAR DA ORDEM NACIONAL DO CRUZEIRO DO SUL Václav Havel Library. 2023. Viitattu 28.9.2023. (tšekiksi)
- ↑ Brazílie - Řád Rio Branco / ORDEM DA RIO BRANCO Václav Havel Library. 2023. Viitattu 28.9.2023. (tšekiksi)
- ↑ ENTIDADES ESTRANGEIRAS AGRACIADAS COM ORDENS PORTUGUESAS Página Oficial das Ordens Honoríficas Portuguesas. 2023. Viitattu 28.9.2023. (portugaliksi)
- ↑ Argentina – Řád Osvoboditele San Martína / COLLAR DE LA ORDEN DEL LIBERTADOR SAN MARTIN Václav Havel Library. 2023. Viitattu 28.9.2023. (tšekiksi)
- ↑ Španělsko - Řetěz řádu Isabely Katolické / COLLAR DE LA ORDEN DE ISABEL LA CATÓLICA Václav Havel Library. 2023. Viitattu 28.9.2023. (englanniksi)
- ↑ HAVEL S.E. Vaclav decorato di Gran Cordone Palazzo del Quirinale. 2023. Viitattu 28.9.2023. (italiaksi)
- ↑ Havel to receive U.S. Presidential Medal of Freedom Radio Prague International. 23.7.2003. Viitattu 28.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Chen gives Vaclav Havel the Order of the Brilliant Star Taipei Times. 23.11.2004. Viitattu 28.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Odznaczeni Orderem Orla Bialego (pdf) Prezydent Rzeczypospolitej Polskiej. 2023. Arkistoitu 21.1.2022. Viitattu 28.9.2023. (puolaksi)
- ↑ Пеленська, Оксана: 85 років від народження Вацлава Гавела. Він підтримував Україну і критикував Росію Радіо Свобода. 6.10.2021. Viitattu 28.9.2023. (ukrainaksi)
- ↑ Visit by Queen Elizabeth II to Czechia remembered 25 years on Radio Prague International. 26.3.2021. Viitattu 28.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Gruzie - Vítězný řád svatého Jiří / წმინდა გიორგის სახელობის გამარჯვების ორდენი Václav Havel Library. 2023. Viitattu 28.9.2023. (tšekiksi)
- ↑ Invitation: Exhibition marking Václav Havel’s 80th anniversary of birth Embassy of the Czech Republic in Addis Ababa. 2016. Viitattu 28.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Francie - Řád umění a literatury / ORDRE DES ARTS ET DES LETTRES Václav Havel Library. 2023. Viitattu 28.9.2023. (tšekiksi)
- ↑ Apdovanotų asmenų duomenų bazė Lietuvos Respublikos Prezidento kanceliarija. 2023. Viitattu 28.9.2023. (liettuaksi)
- ↑ Rad bieleho dvojkríža, I. trieda Prezident SR. 2023. Viitattu 28.9.2023. (slovakiksi)
Kirjallisuutta
- Havel, Václav: Euroopan toivo. Esseitä ja puheita 1978–2002. Suom. Minna Suikka. Tampere: niin & näin, 2020. ISBN: 978-952-7189-65-8.
- Zantovsky, Michael: Václav Havelin elämä. (Havel: A Life, 2014.) Suomentanut Markku Päkkilä. Helsinki: WSOY, 2014. ISBN 978-951-0-39711-4.
Aiheesta muualla
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Václav Havel.
- Tšekin entinen presidentti Vaclav Havel on kuollut Helsingin Sanomat. 18.12.2011. Viitattu 4.10.2018.
- Rönkä, Matti: Uutisvideot - Vaclav Havel on kuollut 75-vuotiaana Yle - TV-uutiset. 18.12.2011. Viitattu 4.10.2018.
Tšekkoslovakian presidentit
Kaarle Suuren palkinnon saajat
| ||||||||||||||||||||||||||
