Tongzhi

Tongzhi
同治帝
Kiinan keisari
Valtakausi 11. marraskuuta 1861 – 12. tammikuuta 1875
Edeltäjä Xianfeng
Seuraaja Guangxu
Syntynyt 27. huhtikuuta 1856
Kielletty kaupunki, Peking, Kiina
Kuollut 12. tammikuuta 1875 (18 vuotta)
Kielletty kaupunki, Peking, Kiina
Puoliso keisarinna Alute
Suku Aisin-Gioro
Isä Xianfeng
Äiti Cixi

Keisari Tongzhi (myös Tung-tsi tai Mu-tsung, [1] kiin. 同治帝), 27. huhtikuuta 1856 – 12. tammikuuta 1875), alku­peräiseltä nimeltään Zaichun, oli mantšulaisen Qing-dynastian kymmenes keisari ja kahdeksas tähän sukuun kuulunut Kiinan hallitsija. Hän oli keisarina vuosina 1861–1875, mutta koska hän oli valta­istuimelle noustessaan ala­ikäinen, ja kuoli jo 18-vuotiaana, valtaa hänen hallitsija­kaudellaan käytti hänen äitinsä, leski­keisarinna Cixi. Vaikka Tongzhin vaikutus valtiollisiin asioihin oli vähäinen, historioitsijat ovat antaneet nimen Tongzhi-restauraatio hänen hallitsija­kautensa aikana tehdyille epä­onnistuneille yrityksille Kiinan nyky­aikaistamiseksi ja poliittiseksi vakauttamiseksi.

Elämäkerta

Tongzhi oli keisari Xianfengin ja hänen puolisonsa, myöhemmän leski­keisarinna Cixin ainoa eloon jäänyt poika. Hänen hallitsija­nimensä oli aluksi Qixiang (祺祥; mantšuksi: Fengšengge Sabingga), mutta Cixin vaatimuksesta hän myöhemmin hylkäsi tämän nimen ja otti käyttöön uuden hallitsija­nimen Tongzhi, joka merkitsee "järjestystä ja vaurautta." Nimi ilmaisi kungfutse­laisen ihanne­käsityksen siitä, mitä hyvän hallinnon piti tuottaa yhteis­kunnalle.[2] Toisinaan on virheellisesti tulkittu, että nimi tarkoittaisi "yhteis­hallintoa" (kiin. tongzhi, 母子同治天下) ja viitannut kahden leski­keisarinnan, Cixin ja Ci'anin yhteis­hallintoon. Tämä on kuitenkin selvästi virheellinen tulkinta, sillä heidän hallintonsa oli väliaikainen järjestely, johon ei olisi pidetty sopivana viitata hallitsijan nimessä.[2] Nykyäänkin käytössä oleva kiinalainen sanonta "ottaa vastaan audienssi verhon takana" (kiin. 垂帘听政 tai 垂簾聽政, chuí lián tīng zhèng) on peräisin Tongzhin ajalta ja kuvaa Cixin vallan­käyttöä poikansa kautta.

Tongzhi tuli keisariksi viisivuotiaana isänsä, keisari Xianfengin kuoltua. Hänen isänsä oli valinnut poikansa ala­ikäisyyden aikaiseksi sijais­hallitsijaksi Sushunin, jonka kuitenkin syrjäyttivät leski­keisarinnat Cixi, Tongxhin äiti, ja Ci'an, Xianfengin aikainen keisarinna. Näistä kahdesta nimen­omaan Cixi tuli selvästi Kiinan tosi­asialliseksi hallitsijaksi. Ylimmäksi neuvon­antajakseen he nimittivät nuoren keisarin sedän, prinssi Gongin.[3]

Toden­näköisesti tällöin toivottiin, että Tongzhista tulisi aikanaan Qing-dynastian toisen keisarin, Kangxin vertainen hallitsija. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, koska Tongzhista tuli kasvaessaan uppi­niskainen ja irstas nuori mies.[4]

Syksyllä 1872 teini-ikäinen keisari solmi avio­liiton keisarinna Aluten kanssa[5] ja otti myös useita jalkavaimoja.[6] Tongzhi ilmeisesti halusi ottaa tällöin vallan käsiinsä välittömästi ja ryhtyi riitelemään asiasta hovissa vaatien sijais­hallitsijan syrjäyttämistä ja siitä, milloin sen tuli tapahtua. Leski­keisarinna ilmoitti, että tämän oli määrä tapahtua 23. helmikuuta 1873 ja piti tästä päivä­määrästä kiinni.[7]

Kun Tongzhi oli ottanut vallan käsiinsä, seuraavana päivänä ulko­maiden lähettiläät pyysivät teini-ikäiseltä keisarilta audienssia.[8] Pyyntö herätti kuitenkin hovin virka­miesten ja ulkomaisten lähettiläiden välillä suurta eri­mielisyyttä noudatettavasta protokollasta, sillä lähettiläät tekivät selväksi, etteivät he halunneet suorittaa kiinalaisen tavan edellyttämää rituaalista kumartelua keisarin edessä.[8] Qing-hallituksen ei myöskään ollut halukas pitämään audienssia Kielletyn kaupungin rajojen sisä­puolella, ja paikaksi valittiin "Purppuraisen valon paviljonki" eräässä Kielletyn kaupungin länsi­puolella järven rannalla sijaitsevassa palatsissa, joka nykyään on osa Zhongnanhaita.[7] Audienssi pidettiin lopulta 29. kesäkuuta 1873. Audienssin jälkeen ulkomaiset suur­lähettiläät ilmaisivat selvästi närkästyksensä siitä, että heidät oli otettu vastaan hallissa, jossa Qing-keisarit alun perin olivat vastaan­ottaneet veron­alaisten alus­maidensa lähettiläitä.

Vuonna 1874 keisari Tongzhi aikoi rakentaa uudelleen Vanhan kesä­palatsin, joka oli raunioitunut toisessa oopiumi­sodassa. Koska valtion varat kuitenkin olivat vähissä, hän joutui riitaan ministeriensä kanssa, joihin kuului kaksi myös kaksi hänen setäänsä, prinssi Gong sekä Yixuan eli prinssi Chun, keisari Xianfengin veli­puoli, joka oli myös naimisissa leski­keisarinna Cixin nuoremman sisaren kanssa. Paitsi kohtuuttoman kalliista hankkeesta, ministerit nuhtelivat keisaria myös moraalisesti löyhistä elintavoista.[9] Tästä raivostuneena keisari erotti molemmat prinssit viroistaan, mutta leski­keisarinna Cixi puuttui heidän pyynnöstään asiaan, ja keisari peruutti päätöksensä.[10]

Joulukuussa 1873 Tongzhi sairastui isorokkoon, minkä vuoksi leski­keisarinnat ottivat jälleen valtion asiat hoitoonsa. [11]. Keisari kuoli 12. tammikuuta 1875[12]. Hänellä ei ollut perillisiä, eikä hän ollut myöskään testamentilla määrännyt itselleen seuraajaa.[13]

Tongzhin kuoleman jälkeen vallan­perimyksestä syntyikin kiistoja, joihin vaikutti myös se, että vaikka hän oli lapseton, hänen puolisonsa, keisarinna Aluten kerrottiin olevan raskaana.[14] Lopulta leski­keisarinna määräsi uudeksi hallitsijaksi Tongzhin silloin vasta kolmi­vuotiaan serkun, prinssi Chunin ja leski­keisarinnan sisaren pojan, prinssi Zaitienin[13], joka nousi valta­istuimelle nimellä keisari Guangxu. Leski­keisarinna Cixi jatkoi edelleen sijais­hallitsijana.[13] Tongzhin puoliso, keisarinna Alute, kuoli hänkin lyhyen ajan kuluttua, 27. maaliskuuta 1875.[14]

Perhe

Puolisot

  1. Keisarinna Xiaozheyi (kiin. 孝哲毅皇后), Alute-klaanista (1854–1875)
  2. Keisarillinen jalosukuinen puoliso Shushen, (kiin. 淑慎皇貴妃) (1860–1905), Fuca-klaanista.
  3. Keisarillinen jalosukuinen puoliso Zhuanghe, (kiin. 莊和皇貴妃) (1857–14. huhtikuuta 1921), Alute-klaanista, keisarinna Xiaozheyin täti
  4. Keisarillinen jalosukuinen puoliso Jingyi,[15] (kiin. 敬懿皇貴妃) (1856–1932) Heseri-klaanista.
  5. Keisarillinen jalosukuinen puoliso Ronghui, (kiin. 榮惠皇貴妃) (1854–1933) Gioro-klaanista.

[16]

Muotokuvia

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Tongzhi Emperor

Lähteet

  • Qing-dynastian historiateoksen luonnos 《清史稿》卷二百十四．列傳一．后妃傳.
  • Sterling Seagrave: Dragon Lady, ISBN 0-679-73369-8.
  • Wan Yi, Wang Shuqing, Lu Yanzhen: Daily life in the Forbidden City, ISBN 0-670-81164-5.
  • May Holdsworth, Caroline Courtauld: Forbidden City: The Great Within, Second Edition, ISBN 962-217-792-1.

Viitteet

  1. ↑ ”Kiina”, Otavan iso Fokus, 3. osa (Ip-Kp), s. 1812. Otava, 1973. ISBN 951-1-00051-9.
  2. ↑ a b Jung Chang: Kiinan viimeinen keisarinna, s. 78. Suomentanut Jaana Iso-Markku. Otava, 2013. ISBN 978-951-1-23807-2.
  3. ↑ Jung Chang, s. 77
  4. ↑ Jung Chang, s. 146
  5. ↑ Jung Chang, s. 141
  6. ↑ Jung Chang, s. 193
  7. ↑ a b Sterling Seagrave: Dragon Lady: the Life and Legend of the Last Empress of China, s. 130–131. Knopf, 1992.
  8. ↑ a b Jung Chang, s. 144
  9. ↑ Jung Chang, s. 147
  10. ↑ Jung Chang, s. 148
  11. ↑ Jung Chang, s. 149–150
  12. ↑ Jung Chang, s. 150
  13. ↑ a b c Jung Chang, s. 157
  14. ↑ a b Jung Chang, s. 151–152
  15. ↑ May Holdsworth, Caroline Courtallud: Forbidden City: The Great Within, Second Edition, ISBN 962-217-792-1
  16. ↑ Qing-dynastian historiateoksen luonnos 《清史稿》卷二百十四．列傳一．后妃傳.

Kirjallisuutta

  • Mary Clabaugh Wright. The Last Stand of Chinese Conservatism: The T'ung-Chih Restoration, 1862-1874. (Stanford: Stanford University Press, 1957).
Edeltäjä:
Qing Xianfeng 		Kiinan keisari
1861–1875 		Seuraaja:
Qing Guangxu
Auktoriteettitunnisteet Muokkaa Wikidatassa
Kansainväliset
  • FAST
  • ISNI
  • VIAF
  • WorldCat
Kansalliset
  • Israel
  • Yhdysvallat
  • Australia
  • Alankomaat
Henkilöt
  • Trove
Muut
  • NARA