SSM-N-8 Regulus
Chance Vought SSM-N-8 Regulus I on yhdysvaltalainen, ydinkärjellä varustettu taktinen laivaston risteilyohjus. Sen kehitystyö alkoi vuonna 1947.[1] Ohjuksen ensilento oli 1951. Asetyyppi oli käytössä Yhdysvaltain laivastossa vuosina 1955–1964. Ohjuksen lyhykäinen kantama (900 km) ja matala, alisooninen lentonopeus (950 km/h) eivät olleet USN:n kannalta haittaavia tekijöitä omalla aikakaudellaan. Regulus I-ohjuksia oli palveluskäytössä arviolta 500 yksilöä. Niihin voitiin liittää joko fissiopommi (W5) tai lämpöydinpommi (W27) taistelukärjeksi.[2]
Tätä nimenomaista asetyyppiä hyödynsi Yhdysvaltain laivastossa kaikkiaan 4 raskasta risteilijää, 5 sukellusvenettä sekä 10 lentotukialusta, eli 19 laivaston sota-alusta.[3] Ohjustyyppi oli käytössä Kuuban kriisin aikaan.
Ohjuksen lähetti matkaan 2 kappaletta booster-raketteja, jonka jälkeen matkamoottori alkoi toimia. Regulus I:n ajomoottori oli 20 kN työntövoiman omaava Allison J33-A14 -suihkumoottori. Regulus-ohjuksesta kehitettiin hypersooninen eli yli äänen nopeudella toimiva SSM-N-9 Regulus II -tyyppi, muttei se kerinnyt saavuttaa mainittavaa palvelusuraa.[4] Pitkän kantaman (yli 1 000 mpk) ballistinen ohjus Polaris syrjäytti sen melkoisen nopeasti.
Lähteet
- http://www.astronautix.com/r/regulus1.html
- http://www.vought.org/products/html/regulus.html
- http://www.flightmuseum.com/missiles/chance-vought-ssm-n-8-regulus-ii/ (Arkistoitu – Internet Archive)
- Lappi, Ahti: Ilmatorjunta Kylmässä Sodassa, Ilmatorjuntasäätiö, Jyväskylä, 2003 (Gummerus). ISBN 951-95594-4-2. (s. 34)
Aiheesta muualla
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta SSM-N-8 Regulus.
- http://www.wa3key.com/regulus.html
- http://www.designation-systems.net/dusrm/m-15.html
