Rik Van Steenbergen
| Rik Van Steenbergen | |
|---|---|
 Rik Van Steenbergen (vas.) ja Peter Post vuonna 1967. | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. syyskuuta 1924 |
| Kuollut | 15. toukokuuta 2003 (78 vuotta) |
| Kansalaisuus |  Belgia |
| Pyöräilijä | |
| Laji | maantie |
| Rooli | ajaja |
| Ajajatyyppi | klassikkojen erikoismies |
| Suurimmat voitot | |
| Maantieajon maailmanmestaruus 1949, 1956, 1957 | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Belgia | |||
| Miesten pyöräily | |||
| Maantiepyöräilyn MM-kilpailut | |||
 Kultaa | Kööpenhamina 1949 | maantieajo | |
| Kultaa | Ballerup 1956 | maantieajo | |
| Kultaa | Waregem 1957 | maantieajo | |
 Pronssia | Zürich 1946 | maantieajo | |
Rik Van Steenbergen (9. syyskuuta 1924 Arendonk, Belgia – 15. toukokuuta 2003 Antwerpen) oli belgialainen maantiepyöräilijä, lajinsa kolminkertainen maailmanmestari.
Köyhään perheeseen syntynyt Van Steenbergen aloitti pyöräilyuransa 14-vuotiaana. Hän siirtyi ammattilaiseksi vuonna 1942 ja saavutti jo seuraavana vuonna ensimmäisen merkittävän voittonsa, Belgian maantieajomestaruuden. Vuonna 1944 hän voitti ensimmäisen kerran suuren klassikkokilpailun oltuaan paras Flanderin ympäriajossa. Hän voitti saman kilpailun myös kaksi vuotta myöhemmin.
Vuoteen 1966 kestäneellä urallaan Van Steenbergen voitti useita muitakin klassikkoja: Pariisi–Roubaix’n 1948 ja 1952, La Flèche Wallonnen 1949 ja 1958, Pariisi–Brysselin 1950 sekä Milano–San Remon 1954. Maantiepyöräilyn maailmanmestaruuden hän voitti kolme kertaa: Kööpenhaminassa 1949 ennen Ferdinand Kübleriä, Ballerupissa 1956 ennen Rik Van Looya sekä kotiyleisönsä edessä Waregemissa 1957 ennen Louison Bobet’ta. Jo Zürichissa 1946 Van Steenbergen oli saanut pronssia Hans Knechtin ja Marcel Kintin jälkeen.
Van Steenbergen menestyi myös ratapyöräilyssä: hän voitti 40 kertaa kuuden päivän ajo -tapahtuman, neljä kertaa américaine-ajon Euroopan mestaruuden sekä paransi kahdesti maailmanennätystä. Ratapyöräilyssä saadut taidot tekivät hänestä erinomaisen kirimiehen myös maantiekilpailuihin, mutta pitkät ylämäet olivat hänelle tavallisesti vaikeita estäen voitot suurissa ympäriajoissa. Hän sijoittui kuitenkin toiseksi vuoden 1951 Italian ympäriajossa. On sanottu, että Van Steenbergen olisi saattanut voittaa suuria ympäriajoja keskittymällä niihin paremmin sen sijaan että osallistui lähes kaikkiin mahdollisiin kilpailuihin. Eräiden lähteiden mukaan Van Steenbergen voitti urallaan lähes tuhat kilpailua; voittojen määrä tosin vaihtelee suuresti lähteestä riippuen.
Van Steenbergen kuoli pitkällisen sairauden jälkeen Antwerpenissa vuonna 2003. Hänen hautajaisiinsa Westmallen Sint Pauluskerkissa osallistui 2 000 vierasta joukossaan belgialaiset suurpyöräilijät Eddy Merckx, Rik Van Looy, Roger De Vlaeminck, Walter Godefroot, Johan De Muynck, Lucien Van Impe, Freddy Maertens ja Briek Schotte. Vieraisiin kuuluivat myös UCI:n puheenjohtaja Hein Verbruggen ja Belgian pääministeri Guy Verhofstadt.
Lähteet
- Rik Van Steenbergen Memoire du Cyclisme -tietokannassa (Arkistoitu – Internet Archive) (ranskaksi)
| 1927 Alfredo Binda • 1928–1929 Georges Ronsse • 1930 Alfredo Binda • 1931 Learco Guerra • 1932 Alfredo Binda • 1933 Georges Speicher • 1934 Karel Kaers • 1935 Jean Aerts • 1936 Antonin Magne • 1937 Eloi Meulenberg • 1938 Marcel Kint • 1946 Hans Knecht • 1947 Theo Middelkamp • 1948 Briek Schotte • 1949 Rik Van Steenbergen • 1950 Briek Schotte • 1951 Ferdi Kübler • 1952 Heinz Müller • 1953 Fausto Coppi • 1954 Louison Bobet • 1955 Stan Ockers • 1956–1957 Rik Van Steenbergen • 1958 Ercole Baldini • 1959 André Darrigade • 1960–1961 Rik van Looy • 1962 Jean Stablinski • 1963 Benoni Beheyt • 1964 Jan Janssen • 1965 Tom Simpson • 1966 Rudi Altig • 1967 Eddy Merckx • 1968 Vittorio Adorni • 1969 Harm Ottenbros • 1970 Jean-Pierre Monseré • 1971 Eddy Merckx • 1972 Marino Basso • 1973 Felice Gimondi • 1974 Eddy Merckx • 1975 Hennie Kuiper • 1976 Freddy Maertens • 1977 Francesco Moser • 1978 Gerrie Knetemann • 1979 Jan Raas • 1980 Bernard Hinault • 1981 Freddy Maertens • 1982 Giuseppe Saronni • 1983 Greg LeMond • 1984 Claude Criquielion • 1985 Joop Zoetemelk • 1986 Moreno Argentin • 1987 Stephen Roche • 1988 Maurizio Fondriest • 1989 Greg LeMond • 1990 Rudy Dhaenens • 1991–1992 Gianni Bugno • 1993 Lance Armstrong • 1994 Luc Leblanc • 1995 Abraham Olano • 1996 Johan Museeuw • 1997 Laurent Brochard • 1998 Oscar Camenzind • 1999 Óscar Freire • 2000 Romāns Vainšteins • 2001 Óscar Freire • 2002 Mario Cipollini • 2003 Igor Astarloa • 2004 Óscar Freire • 2005 Tom Boonen • 2006–2007 Paolo Bettini • 2008 Alessandro Ballan • 2009 Cadel Evans • 2010 Thor Hushovd • 2011 Mark Cavendish • 2012 Philippe Gilbert • 2013 Rui Costa • 2014 Michał Kwiatkowski • 2015–2017 Peter Sagan • 2018 Alejandro Valverde • 2019 Mads Pedersen • 2020–2021 Julian Alaphilippe • 2022 Remco Evenepoel |
| ||||||||||||||
