Päivi Kairamo
| Päivi Kairamo | |
|---|---|
 Päivi Kairamo vuonna 2011. | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. huhtikuuta 1964 (ikä 60) |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | diplomaatti ja virkamies |
| Muut tiedot | |
| Koulutus | oikeustieteen kandidaatti |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Päivi Kairamo (aiemmin myös Kairamo-Hella, s. 10. huhtikuuta 1964)[1] on suomalainen diplomaatti ja virkamies. Hän on työskennellyt Genevessä Suomen YK:n pysyvän edustuston päällikkönä 1. heinäkuuta 2012 alkaen.[2] Kairamo aloitti Suomen suurlähettiläänä Turkissa 1. syyskuuta 2016.[3]
Kairamo on koulutukseltaan oikeustieteen kandidaatti.[3] Hän valmistui Helsingin yliopistosta vuonna 1990 ja aloitti uransa työministeriössä vuonna 1991. Kairamo työskenteli ministeriössä hallitussihteerinä vuoteen 1995. Ulkoasiainministeriössä Kairamo työskenteli kaupallisena neuvoksena 1995–1997 ja 1998 sekä eduskunnassa sosiaali- ja terveysvaliokunnan valiokuntaneuvoksena 1997.[1]
Vuosina 1998–2000 Kairamo toimi erityisasiantuntijana Suomen pysyvässä EU-edustustossa. Hän työskenteli Euroopan komission virkamiehenä 2000–2005. Kairamo oli tasavallan presidentin ulkopoliittinen neuvonantaja 2005–2009 ja tasavallan presidentin kanslian kansliapäällikkö 2009–2012.[1]
Puoluekannaltaan Kairamo on sosialidemokraatti.[4] Kairamon isä oli Suomen Sosialidemokraatti -lehden entinen päätoimittaja Aimo Kairamo.[5]
Lähteet
- ↑ a b c Päivi Kairamon Curriculum Vitae Suomen pysyvä edustusto, Geneve. Viitattu 29.8.2016.
- ↑ Päivi Kairamo-Hella pysyvän edustuston päälliköksi Geneveen 13.1.2012. Suomen ulkoasiainministeriö. Arkistoitu 11.9.2016. Viitattu 29.8.2016.
- ↑ a b Nalbantoglu, Minna: Vallankaappausyritys, puhdistukset, sota Syyriassa – Suomen uusi Turkin-lähettiläs aloittaa keskellä suurta myllerrystä HS.fi. 29.8.2016. Viitattu 29.8.2016.
- ↑ Presidentin kansliapääliköksi Demari-nainen. Helsingin Sanomat, 9.1.2009, s. A4. Helsinki: Sanoma. Maksullinen verkkolehti. Viitattu 9.1.2009.
- ↑ Halosen kansliapäälliköksi Aimo Kairamon tytär Iltasanomat.fi. 8.1.2009. Arkistoitu 11.9.2016. Viitattu 29.8.2016.
