Outi Nyytäjä
| Outi Nyytäjä | |
|---|---|
 Outi Nyytäjä vuonna 2007. | |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Outi Raili Kyllikki Nyytäjä (o.s. Lehtola) |
| Syntynyt | 11. lokakuuta 1935 Viipuri |
| Kuollut | 25. huhtikuuta 2017 (81 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | kirjailija, dramaturgi, elokuvakäsikirjoittaja, suomentaja ja kolumnisti |
| Käsikirjoittaja | |
| Alma mater | Helsingin yliopisto |
| Palkinnot | |
| |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Outi Raili Kyllikki Nyytäjä (o.s. Lehtola; 11. lokakuuta 1935 Viipuri – 25. huhtikuuta 2017 Helsinki[1]) oli suomalainen kirjailija, dramaturgi, elokuvakäsikirjoittaja, suomentaja ja kolumnisti.[2]
Elämäkerta
Nyytäjä valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1964.[3] Hän toimi Radioteatterin dramaturgina sekä Teatterikorkeakoulun rehtorina ja dramaturgian lehtorina. Vuonna 1987 Nyytäjä erosi Oulun Jumalan teatteri -jupakan vuoksi rehtorin tehtävästä ja ryhtyi vapaaksi kirjoittajaksi. Hänen tuotantonsa kattaa näytelmiä, kuunnelmia, elokuva- ja tv-käsikirjoituksia, esseitä ja suomennoksia. Nyytäjä kirjoitti kolumneja muun muassa Helsingin Sanomiin ja Kotimaahan.
Nyytäjä sai paljon tunnustusta kuunnelmistaan (muun muassa Pahan siemen, Miesmalleja). Hän toimi myös yhtenä käsikirjoittajana Ilkka Järvi-Laturin esikoiselokuvassa Kotia päin (1989) ja käsikirjoitti elokuvan Kaivo (1992) Pekka Lehdolle ja elokuvan Laina-aika (2000) Timo Humalojalle. Hän käsikirjoitti myös Hella Wuolijoesta kertovan elokuvan Hella W (2011). Nyytäjän näytelmistä viimeisiä oli osana Q-teatterin Siniväriset-esitystä (2009) nähty Amatsonit.[4]
Vuonna 2007 Nyytäjälle myönnettiin ensimmäinen Jussi Kylätasku -palkinto.[5] Vuonna 2008 hän sai Pro Finlandia -mitalin.[6]
Nyytäjän leski on kääntäjä Kalevi Nyytäjä; he avioituivat vuonna 1959.[2] Pariskunta asui osan vuodesta Bretagnessa, Ranskassa. Nyytäjillä on kolme aikuista lasta[7] ja kuusi lastenlasta.
Teokset
- Maailman laidalta: Kertomuksia Bretagnesta. Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-2299-9.
- Heinäpaali roihuaa: Näkyjä ja näkemyksiä Bretagnesta. Helsinki: Teos, 2004. ISBN 951-851-004-0.
- Menestys ja moraali. Helsinki Jyväskylä: Minerva, 2008. ISBN 952-5591-65-4.
Palkintoja ja tunnustuksia
- Taiteen valtionpalkinto, 2005
- Marja-Liisa Vartio -palkinto, 2007
- Jussi Kylätasku -palkinto 2007
- Pro Finlandia -mitali 2008
Lähteet
- ↑ Moring, Kirsikka: Suomalaisen näytelmän kantava voima Outi Nyytäjä on kuollut Helsingin Sanomat. 29.4.2017. Viitattu 29.4.2017.
- ↑ a b Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 632. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
- ↑ Edesmenneen Outi Nyytäjän mies Kalevi Nyytäjä: ”Outi oli hyvin sanavalmis, terävä-älyinen ja hauska.” Ilta-Sanomat. 29.4.2017. Viitattu 1.1.2020.
- ↑ Sinivariset. Q-teatteri. Arkistoitu 26.8.2010. Viitattu 27.10.2020.
- ↑ Outi Nyytäjä Teos. Arkistoitu 28.10.2020. Viitattu 8.1.2015.
- ↑ Pro Finlandia -mitali Hectorille ja kymmenelle muulle taiteilijalle Yle Uutiset. 2.12.2008. Viitattu 8.12.2014.
- ↑ Outi Nyytäjä. Suomen Kuvalehti, 2007, nro 14–15, s. 96, 98.
Aiheesta muualla
- Muistot – Outi Nyytäjä 1935–2017, Kirjailija, dramaturgi Helsingin Sanomat. 3.5.2017. Viitattu 27.10.2020.
- Ammatti: kirjailija Outi Nyytäjä Yle Areena. 15.8.2019. Viitattu 27.10.2020.
| ||||||||||||||
