Maria Wiik
| Maria Wiik | |
|---|---|
 Wiik vuonna 1920 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. elokuuta 1853 Helsinki |
| Kuollut | 19. kesäkuuta 1928 (74 vuotta) Helsinki |
| Taiteilija | |
| Ala | taidemaalari |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Maria Catharina Wiik (3. elokuuta 1853 Helsinki – 19. kesäkuuta 1928 Helsinki) oli 1800-luvun arvostetuimpia suomalaisia taidemaalareita.[1]
Wiik maalasi runsaasti henkilö- ja muotokuvia sekä asetelmia. Wiikin vuonna 1881 maalaama muotokuva sisarestaan Hilda Wiikistä hyväksyttiin Pariisin salonkiin.[2] Wiikin maalaukset olivat yleensä pienikokoisia. Suurin hänen maalauksistaan on Huono omatunto (1886), joka on kooltaan 128×81 cm.[3]
Elämä
Nuoruus
Maria Wiikin isä oli Uudenmaan lääninarkkitehti Jean Wik (tai Wiik).[1] Maria Wiik opiskeli taidetta Adolf von Beckerin yksityiskoulussa vuonna 1873, Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuonna 1874, sekä Severin Falkmanin yksityisoppilaana vuosina 1874–1875.
Matkoja maailmalle
Hän jatkoi Pariisissa taideopintojaan vuosina 1875–1876. Naiset eivät päässeet opiskelemaan Académie des Beaux-Artsiin, mutta hän sai opettajakseen Tony Robert-Fleuryn Académie Julianissa. Syksyllä hänen isänsä kuoli ja Wiik palasi takaisin Suomeen. Vuonna 1880 Wiik toimi lukuvuoden verran Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa sijaisopettajana. Toisen Pariisin-matkansa hän teki vuosina 1877–1880, kolmannen vuonna 1879 Normandiaan yhdessä Amélie Lundahlin kanssa, jonka kanssa vietti Pariisissa myös talven 1881–1882.
Vuonna 1883 Wiik lähti ystävänsä Helene Schjerfbeckin kanssa jälleen Pariisiin työskentelemään joksikin aikaa muun muassa Bouvet’n ateljeehen Puvis de Chavannesin johdolla. Kesällä 1883 he matkustivat Bretagneen, vuonna Wiik yksin vuonna 1895 Italiaan ja vuosina 1887–1888 he matkustivat jälleen yhdessä St Ivesiin, Englantiin.[4][1] Tammikuussa 1889 Wiik ja Schjerbeck matkustivat Pariisin maailmannäyttelyyn. Matkojen myötä Wiikin teoksiin tuli lisää psykologista tarkkuutta ja tunnelmallisuutta. Wiikin parhaina teoksina pidetään hänen 1880-luvun tuotantoaan.[3] Wiikin ehkä tunnetuin maalaus on Ateneumissa oleva Maailmalle, vuodelta 1889. Teos palkittiin Pariisin maailmannäyttelyssä pronssimitalilla vuonna 1900.[5][6]
Viimeiset vuodet
1890-luvulla Wiikin tyyli muuttui, ja viimeisinä vuosina maalaamista vaikeutti silmäsairaus.[7] Vuonna 1905 Wiik osallistui ensimmäiseen naistaiteilijoiden näyttelyyn Ateneumissa.[8] Elämänsä loppuvuodet hän vietti kotimaassa, ja viimeiset työnsä hän maalasi noin vuonna 1923.[9] Hänelle myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 1923.
Kuoleman jälkeen
Wiik on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Krohnien perhehautaan. Wiikin muistonäyttely pidettiin vuonna 1929 Taidehallissa. Sekä Hämeenlinnan taidemuseossa että Oulun taidemuseossa järjestettiin vuonna 2000 Wiikin maalausten näyttelyt.[10]
Vuonna 1954 ilmestyi Pia Katerman väitöskirja Maria Wiikistä.
Teoksia
-
Kesäidylli, 1875 -
La Polonaise, 1878 -
Omakuva, n. 1881. -
Hilda Wiikin muotokuva, 1880 -
Epätavallinen parivaljakko, 1882 -
Karstaava tyttö, 1883 -
Kesähelteessä, 1883 -
Naurava tyttö, 1883 -
Linnaea borealis, n. 1883 -
Kirkossa, 1884 -
Hämeestä, 1885 -
Yksin kotona, 1885 -
Huono omatunto, 1886 -
Nainen ja päivänvarjo, 1886 -
Ida Basilier-Magelssenin muotokuva, 1887 -
Ullakkokamarissa, 1889, sisar Hilda Marian asunnossa Pariisissa -
Maailmalle, 1889 -
Vanha nainen sairasvuoteellaan, 1895–96 -
Balladi, 1898 -
Hedelmäkauppias, tekovuosi tuntematon -
Innocentia, 1900 -
Alaston makaava naismalli, 1904
Palkinnot
- Suomen Taideyhdistyksen dukaattipalkinto 1885
- Mention Honorable Yleisessä taidenäyttelyssä Helsingissä 1885
- Maailmalle-maalaus palkittiin Pariisin maailmannäyttelyssä pronssimitalilla 1900[1]
Lähteet
- ↑ a b c d Sinisalo, Soili: ”Maria Wiik”, Taiteilijattaria, s. 24. Ateneumin taidemuseon, Tampereen taidemuseon ja Turun taidemuseon näyttelyluettelo 1981. Suomen taideakatemian näyttely- ja tiedotusosasto.
- ↑ Valtion taidemuseo. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Valitut Palat. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Suomen kuvataiteilijat -matrikkeli.
- ↑ Teos: Maailmalle Kansallisgalleria. Viitattu 20.9.2021.
- ↑ Maria Wiik on klassikko Taloustaito. Veronmaksajain Keskusliitto ry. Viitattu 20.9.2021.
- ↑ Oulun taidemuseo.[vanhentunut linkki]
- ↑ Sudensalmi, Sari: Yökyöpelit – Suullisesta perinteestä koottu näyttely. Elore, 1.5.2005, nro 12. doi:10.30666/elore.78503. ISSN 1456-3010. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Sinisalo, Soili: Maria Wiik, s. 24–30. Taiteilijattaria. Ateneumin taidemuseon, Tampereen taidemuseon ja Turun taidemuseon näyttelyluettelo 1981. Suomen taideakatemian näyttely- ja tiedotusosasto.
- ↑ Konttinen, Riitta: Maria Wiik. Hämeenlinnan taidemuseo 10.6.–27.8.2000, Tikanojan taidekoti, Vaasa 5.9.–15.10.2000, Oulun taidemuseo 2.11.2000–7.1.2001. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-16543-7.
Kirjallisuutta
- Katerma, Pia: Maria Wiik. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, 1954.
- Konttinen, Riitta: ”Wiik, Maria (1853–1928)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 503–505. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2. Teoksen verkkoversio.
- 150 vuotta kuvataiteilijoiden puolesta: Suomen Taiteilijaseura 1864–2014. 2016.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maria Wiik Wikimedia Commonsissa
- Maria Wiik Valtion taidemuseon kokoelmissa.[vanhentunut linkki]
- Taiteilijatoveruutta: Maria Wiik. (Arkistoitu – Internet Archive) Videotallenne (19 min). Taidevartti. Kantti.net.
- Wiik, Maria hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| ||||||||||||||||||||||
