Kristinusko Singaporessa

Osa artikkelisarjaa
Kristinusko maittain
Afrikka
  • Antigua ja Barbuda
  • Bahama
  • Barbados
  • Belize
  • Costa Rica
  • Dominica
  • Dominikaaninen tasavalta
  • El Salvador
  • Grenada
  • Guatemala
  • Haiti
  • Jamaika
  • Kanada
  • Kuuba
  • Meksiko
  • Nicaragua
  • Panama
  • Saint Kitts ja Nevis
  • Saint Lucia
  • Saint Vincent ja Grenadiinit
  • Trinidad ja Tobago
  • Yhdysvallat
  • n
  • k
  • m

Tämä artikkeli kertoo kristinuskosta Singaporessa. Kristinusko on Singaporen toiseksi suurin uskonto buddhalaisuuden jälkeen. Väestöstä 18,9 prosenttia kuuluu kristillisiin kirkkoihin.[1]

Historia

Singapore kuului pitkään Johoren sulttaanikuntaan. Siitä tuli brittiläisten siirtomaa vuonna 1867. Siirtomaakaudella Singaporeen perustettiin katolinen, anglikaaninen, metodistinen ja presbyteerinen kirkko. Singapore liittyi Malesian liittoon 1963 ja itsenäistyi 1965. Singaporessa on perinteisesti ollut monimuotoinen väestö.[2]

Valtion sääntely perustuu uskonnollisten ryhmien välisen harmonian tavoitteeseen. Vuonna 1987 Singaporen hallitus sulki Aasian kristillisen konferenssin (Christian Conference of Asia) päämajan ja karkotti sen kumouksellisia liikkeitä tukevana järjestönä. Vuonna 1991 Singapore otti käyttöön uskonnollista harmoniaan ylläpitävän lain, joka säätelee uskontoja ja uskonnollista toimintaa.[2]

Helluntailaiset, evankeliset ja karismaattiset seurakunnat tulivat Singaporeen 1900-luvulla. Singapore on ollut evankelisen liikkeen vahvaa aluetta protestanttien ja anglikaanien keskuudessa.[2]

Kirkkojenväliset järjestöt

Anglikaaninen, metodistinen ja presbyteerinen kirkot muodostavat yhdessä kirkkojen kansallisen neuvoston (National Council of Churches). Singaporessa toimii myös Singaporen evankelinen yhteisö (Evangelical Fellowship of Singapore), joka on yhteydessä Maailman evankeliseen allianssiin (World Evangelical Alliance, WEA).[2]

Lähteet

  1. Countries: Singapore Central Intelligence Agency: World Factbook. Viitattu 25.9.2023. (englanniksi)
  2. a b c d Maat: Filippiinit World Council of Churches. Viitattu 25.9.2023. (englanniksi)