Jouko Puhakka
Tämä artikkeli käsittelee kirjailijaa. Ralliautoilija Jouko Puhakasta on eri artikkeli.
Jouko Yrjö Puhakka (5. toukokuuta 1922 Kontiolahti – 4. helmikuuta 2002 Joensuu) oli pohjoiskarjalainen kirjailija. Hän on tunnettu nuortenkirjoistaan, kalastustarinoistaan ja näytelmistään, erityisesti 1960-luvun lopun maaltamuuttoa kuvaavasta näytelmästä Hyvästi, Mansikki (1969), jonka kantaesitys oli Joensuun kaupunginteatterissa. Pro Finlandia -mitalin hän sai 1972.
Ennen kirjailijanuraansa hän toimi muun muassa myllärinä ja ammattikalastajana muun muassa Höytiäisellä. Hän osallistui 17-vuotiaana vapaaehtoisena talvisotaan ja haavoittui sodassa.
Tuotanto
Romaanit ja kertomukset
- Kalatulet (1958)
- Vaskentakoja (1961)
- Kaupunkiin (1963)
- Sodan satuttamat (1967)
- Takametsien evankeliumi (1973)
- Ukkoahvenia, kalaukkoja, tuulasöitä (1975)
- Tietäjä (1978)
- Niko Surakan vapaussota (1985)
- Haavilla ja haulikolla (1994)
Runokokoelmat
- Järveltä ikuisuuteen (1968)
Nuortenkirjat
- Kaiskunkallio kestää (1959)
- Poika ilman paitaa (1963)
- Jyrkänpuron lohitarhurit (1964)
- Huippumaileri (1965) (viroksi Tippmailer, 1973)
Näytelmät
- Hyvästi Mansikki (1969)
- Pois alta -akkavalta (1970)
- Kesämökkihöperöt (1971)
- Väinämöisen naimapuuhat (1973)
- Vaskentakoja (1974)
- Akat asialla (1976)
- Miettis-Kallen kuolintanssi (1978)
- Perintö (1979)
- Vähäsyrjän seksus (1981)
- Kesälystit Lempilässä (1992)
Äänikirjat
- Haavilla ja haulikolla (1995)
Lähteet
- Rantala, Risto – Turtia, Kaarina (toim.): Otavan kirjallisuustieto, s. 603. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
- Pohjoiskarjalaisten nykykirjailijoiden matrikkeli. (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||
