Idänsinililja

Idänsinililja

Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Kasvit Plantae
Alakunta:	Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari:	Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari:	Koppisiemeniset Magnoliophyta
Luokka:	Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko:	Asparagales
Heimo:	Parsakasvit Asparagaceae
Alaheimo:	Scilloideae
Suku:	Kevättähdet Scilla
Laji:	siberica
Kaksiosainen nimi
*Scilla siberica* Andrews (1804)^[1]
Synonyymit
Othocallis siberica (Andrews) Speta Scilla sibirica Haw.^[2] Othocallis siberica (Haw.) Speta
Katso myös
Idänsinililja Wikispeciesissä Idänsinililja Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Idänsinililja eli siperiansinililja (Scilla siberica) on monivuotinen, hyönteispölytteinen sipulikasvi parsakasvien (Asparagaceae) heimossa, joka on aiemmin luokiteltu kuuluvaksi vaihtelevasti liljakasvien (Liliaceae) tai hyasinttikasvien (Hyacinthaceae) heimoon.^[1]^[3] Se on pieni sinikukkainen kasvi, joka kukkii aikaisin keväällä ja leviää helposti laajoiksi matoiksi puistoissa ja puutarhoissa. Kasvi on kotoisin Aasiasta mutta sitä on levitetty Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan.

Ulkonäkö ja koko

Idänsinililjan sipulit ovat soikeat ja pienikokoiset (1,5–2 cm), ja niiden kuori on väriltään sinipunainen tai tummanruskea.^[4] Kasvilla on yhdestä neljään 10–20 cm korkeaa, pystyä kukkavanaa ja kahdesta viiteen tasasoukan suikeaa tai pitkulaista, ehytlaitaista tyvilehteä (10–15 cm × 0,5–2 cm). Lehdet ovat nuorina toisiinsa kietoutuneet ja vielä keskenkasvuiset kukinnan alkaessa keskikeväällä.^[4]^[5] Etelä-Suomen puutarhoissa idänsinililja kukkii yleensä huhti-toukokuiden vaihteessa. Luontaisella levinneisyysalueellaan Itä-Euroopassa ja Venäjällä sen kukinta aikaa on tyypillisesti huhtikuu.

Harsussa kukinnossa on kahdesta viiteen kukkaa, joissa on 1–2 mm mittaiset suojuslehdet ja 8–12 mm pitkä, nuokkuva kukkaperä.^[4]^[5] Kehä on kellomainen (12–16 mm × 4–6 mm) ja väriltään kirkkaan- tai tummansininen, joillakin lajikkeilla myös valkea.^[5] Siemenkota on halkaisijaltaan 4–6 mm, ja vaaleanruskeissa, pallonmuotoisissa siemenissä (2–3 mm) on pitkä valkoinen lisäke.^[4] Idänsinililja leviää helposti paitsi siementämällä myös kasvattamalla sivusipuleita.^[6]

Levinneisyys

Idänsinililja esiintyy luonnonvaraisena Länsi-Aasiassa (Luoteis-Iran, Pohjois-Irak ja Turkki), Kaukasiassa ja Itä-Euroopassa (Valko-Venäjä, Lounais-Venäjä ja Ukraina).^[1] Lisäksi se on kotiutunut Keski-Eurooppaan ja levinnyt ihmisen mukana Pohjois-Amerikkaan.^[1] Suomessa idänsinililja on tavallinen koristekasvi puistoissa ja puutarhoissa, joista se on karannut paikoitellen myös luontoon.^[5]

Elinympäristö

Idänsinililja on pieni ja kestävä kevätkasvi, joka viihtyy lehdoissa, pensaikoissa ja vuorten alarinteillä kasvavissa metsissä.^[6]

Myrkyllisyys

Idänsinililja voi ärsyttää herkkää ihoa ja aiheuttaa sisäisesti nautittuna myrkytysoireita, kuten kipua suussa tai vatsassa, kouristuksia, ripulia ja pulssin epäsäännöllisyyttä. Koko kasvi – sipulit ja kukat mukaan lukien – sisältää sydänaktiivisia glykosideja, jotka vaikuttavat samaan tapaan kuin digitalis.^[7]

Sipuleita.
Puistoistutuksia.
Alba-lajike.

Lähteet

Blamey, Marjorie ja Grey-Wilson, Christopher: Otavan kasvitieto, s. 456. Toinen painos. Suomentanut Kurtto, Arto. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2005. (suomeksi)

Viitteet

↑ ^a ^b ^c ^d Scilla siberica information from NPGS/GRIN GRIN Taxonomy for Plants. United States Department of Agriculture. Viitattu 24.1.2022. (englanniksi)
↑ Scilla siberica Andrews GBIF. Viitattu 3.5.2022.
↑ Scilla siberica ITIS. Viitattu 5.10.2009.
↑ ^a ^b ^c ^d Scilla siberica Flora of North America. Viitattu 5.10.2009.
↑ ^a ^b ^c ^d Blamey, s. 456
↑ ^a ^b Scilla siberica Ornamental Plants from Russia. Viitattu 6.10.2009.
↑ Scilla siberica Canadian Poisonous Plants Information System. Arkistoitu 8.8.2010. Viitattu 5.10.2009.