Hannu Niklander
Hannu Niklander (s. 16. maaliskuuta 1951 Helsinki) on suomalainen kirjailija. Hän valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1983.[1]
Niklanderin tuotanto on monipuolinen ja käsittää muun muassa romaaneja, novelleja, matkakirjoja sekä runoutta.[2][3] Hänelle myönnettiin vuonna 1999 romaanista Aurinko katsoo taakseen Kirjallisuuden valtionpalkinto.[4] Vuonna 2015 hän sai Kainuun kirjallisuuspalkinnon matkaesseekokoelmasta Luon katseen luoteeseen.[5]
Niklander varttui Helsingin Käpylässä, mutta perheellä oli tiiviit yhteydet Vihtiin, missä sijainnut Salmen kartano, jonka kirjailijan isoisä Alwar Niklander vuonna 1963 oli myynyt ulkoilualueeksi Helsingin kaupungille, oli kirjailijan isän lapsuudenkoti. Sittemmin Niklander asui myös itse Vihdissä. Niklanderin puoliso on dosentti Kirsti Salmi-Niklander, ja heillä on kaksi lasta. He asuvat Karkkilan Fagerkullassa.[1]
Niklanderille myönnettiin valtion taiteilijaeläke 2013.[6] Hannu Niklander on ollut Suomen Kirjailijaliiton johtokunnan jäsen 2001−2003 ja 2005−2019, joista varapuheenjohtajana 2007−2019. Hänet kutsuttiin Suomen Kirjailijaliiton kunniajäseneksi vuonna 2021[7].
Teokset
- Kotiinpäin : runoja, Gummerus, 1974
- Maakuntalaulu, Johanna kustannus, 1979
- Kössi Kaatran elämää ja lohjalaisvaiheita : 100-vuotisjuhlajulkaisu, [julk.] Lohjan kotiseutututkimuksen ystävät ry, 1982 (Lisiä Lohjan pitäjänkertomukseen ; 54)
- Kauniisti niiaava tytär, Kustannus-Mäkelä, 1983
- Suksien surujuhla, Kustannus-Mäkelä, 1985
- Muodonmuutoksia, Kustannus-Mäkelä, 1987
- Kahvilavieraan muistiinpanot, Äitini talo - Arto Kytöhonka, 1987
- Öinen kävely, lyhytproosaa, Kustannus-Mäkelä, 1989
- Tuokiokuvia Euroopasta, Cultura, 1990
- Sairaskertomuksia, Pohjoinen, 1994
- Vaahteranlehti ja vaakunalilja, Pohjoinen, 1996
- Aurinko katsoo taakseen, Atena, 1999
- Leskimiehen kevät, Atena, 2000
- Radan varrella varjo, Atena, 2003
- Kuu jättää jäljen, Atena, 2006
- Hopeatornien maa, TAI-teos, 2008
- Ansionsa mukaan, Atena, 2009
- Taivaalla tutut tähdet, Edico, 2013
- Luon katseen luoteeseen. Matkakertomuksia Pohjolasta. Robustos, 2014
- Kuinka saa sanoa. Pakina- ja esseekokoelma. Robustos 2015
- Kolmelta mantereelta. Matkakertomuksia maailmalta. Robustos, 2016
- Rikottua lasia. Lyhytproosaa. Robustos, 2017
- Euraasian muistot. Matkaesseitä. Robustos, 2018
- Nuoriherra. Romaani. Robustos, 2019
- Tyhjää toimittamassa. Romaani. Robustos, 2020
- Uudesta maailmasta. Matkaesseitä. Robustos, 2021
- Luovutetut alueet. Romaani. Robustos, 2022
- Saaret ja satamat. Esseitä. Robustos, 2023
Lähteet
- ↑ a b Hannu Niklander Elias-kirjailijat. Vihti: Vihdin kunnankirjasto. Viitattu 20.5.2012.
- ↑ Hannu Niklander: Tuotanto Elias-kirhjailijat. Vihti: Vihdin kunnankirjasto. Viitattu 20.5.2012.
- ↑ Hannu Niklander: Teokset Elias-kirhjailijat. Vihti: Vihdin kunnankirjasto. Viitattu 20.5.2012.
- ↑ Hannu Niklander: Palkinnot Elias-kirhjailijat. Vihti: Vihdin kunnankirjasto. Viitattu 20.5.2012.
- ↑ 70-vuotiaan Hannu Niklanderin kiinnostus kirjallisuuteen heräsi jo koulupoikana
- ↑ Heille myönnettiin uudet taiteilijaeläkkeet 26.6.2013. Iltalehti. Arkistoitu 29.6.2013. Viitattu 26.6.2013.
- ↑ Niklander, Hannu: Hannu Niklanderin puhe, kunniajäsen 2021 Suomen Kirjailijaliitto. 22.11.2021. Viitattu 28.11.2021.
Aiheesta muualla
Sitaatteja aiheesta Hannu Niklander Wikisitaateissa
| ||||||||||||||
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
