Charles Erwin Wilson : Lähteet Wikipedia, vapaa tietosanakirja

Charles Erwin Wilson

Tämä artikkeli käsittelee puolustusministeriä ja General Motorsin pääjohtajaa. Mobilisaatioviraston ja General Electric -yhtiön johtaja Charles Edward Wilson oli eri henkilö.

Charles Erwin Wilson (18. heinäkuuta 1890 – 26. syyskuuta 1961) oli Yhdysvaltain puolustusministeri presidentti Eisenhowerin hallituksessa 28. tammikuuta 1953 – 8. lokakuuta 1957. Hän oli General Motorsin pääjohtaja.

Wilson syntyi Minervassa Ohiossa. Hankittuaan peruskoulutuksen hän valmistui sähköinsinööriksi Carnegie Institute of Technology -yliopistosta vuonna 1909. Hän meni töihin Electric Company -yhtiöön Pittsburghissa, jossa suunnitteli autojen sähkölaitteita. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän kehitti sähkömoottoreita ja radiogeneraattoreita^selvennä Yhdysvaltain armeijalle ja laivastolle. Vuonna 1919 hän siirtyi General Motorsin edeltäjään Remy Electric -yhtiöön, jossa hän toimi koneinsinöörinä ja myyntipäällikkönä. Tammikuussa 1941 hänestä tuli General Motorsin pääjohtaja. Toisen maailmansodan aikana Wilson ohjasi yhtiön toimintaa asetuotantoon sopivaksi. Tämän toiminnan johdosta hänet palkittiin U.S. Merit -mitalilla vuonna 1946.^lähde?

Wilson ilmoitti 15. joulukuuta 1953, että Yhdysvallat oli suostuvainen jakamaan atomiteknologiaa liittolaisvaltioilleen.^[1]

Wilson lausui kongressissa sanat: ”Se, mikä on hyväksi maalle, on hyväksi myös Generals Motorsille ja päinvastoin”. Tämä lause muuntui pian päinvastaiseen muotoon: ”Se, mikä on hyväksi General Motorsille, on hyväksi myös USA:lle”. Eisenhower kirjoitti kerran Wilsoniin suuttuneena työtoverilleen, että ostaisi jatkossa ainoastaan Plymoutheja.^lähde?

Lähteet

↑ Harjulehto, Seppo: Mitä Missä Milloin 1955, s. 21. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1954.

Eisenhowerin hallitus (1953–1961)

Yhdysvaltain presidentti: Eisenhower

n k m Hallitus

Varapresidentti	Richard Nixon (1953–1961)

Ulkoministeri	John Foster Dulles (1953–1959) Christian Herter (1959–1961)

Valtiovarainministeri	George M. Humphrey (1953–1957) Robert B. Anderson (1957–1961)

Puolustusministeri	Charles Erwin Wilson (1953–1957) Neil H. McElroy (1957–1959) Thomas S. Gates Jr. (1959–1961)

Oikeusministeri	Herbert Brownell Jr. (1953–1957) William P. Rogers (1957–1961)

Ylipostimestari	Arthur Summerfield (1953–1961)

Sisäministeri	Douglas McKay (1953–1956) Fred A. Seaton (1956–1961)

Maatalousministeri	Ezra Taft Benson (1953–1961)

Kauppaministeri	Sinclair Weeks (1953–1958) Frederick H. Mueller (1959–1961)

Työministeri	Martin Patrick Durkin (1953) James P. Mitchell (1953–1961)

Terveys- ja opetusministeri	Oveta Culp Hobby (1953–1955) Marion B. Folsom (1955–1958) Arthur Flemming (1958–1961)

n k m Ministerin arvoiset virkamiehet

Budjettikomitean johtaja	Joseph Dodge (1953–1954) Rowland Hughes (1954–1956) Percival Brundage (1956–1958) Maurice Stans (1958–1961)

YK-suurlähettiläs	Henry Cabot Lodge Jr. (1953–1960) James Jeremiah Wadsworth (1960–1961)

Keskinäisen turvallisuusviraston johtaja	Harold Stassen (1953)

Liikekannallepanotoimiston johtaja	Arthur Flemming (1953–1957) Gordon Gray (1957–1958)

Liittovaltion siviilipuolustushallinnon johtaja	Val Peterson (1953–1957) Leo Hoegh (1957–1958)

Siviililiikekannallepanotoimiston johtaja	Leo Hoegh (1958–1961)

Atomienergiakomission puheenjohtaja	John A. McCone (1958–1961)

Valkoisen talon kansliapäällikkö	Sherman Adams (1953–1958) Wilton Persons (1958–1961)

Valkoisen talon apulaiskansliapäällikkö	Wilton Persons (1953–1958) Gerald D. Morgan (1958–1961)

Valkoisen talon hallitussihteeri	Maxwell M. Rabb (1954–1958) Robert Keith Gray (1958–1961)

n k m Yhdysvaltain puolustusministerit

Forrestal Johnson Marshall Lovett Wilson McElroy Gates McNamara Clifford Laird Richardson Schlesinger Rumsfeld Brown Weinberger Carlucci Taft Cheney Aspin Perry Cohen Rumsfeld Gates Panetta Hagel Carter Mattis Esper Austin