Arto Melleri
| Arto Melleri | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Arto Matti Vihtori Melleri |
| Syntynyt | 7. syyskuuta 1956 Lappajärvi |
| Kuollut | 13. toukokuuta 2005 (48 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | runoilija, prosaisti |
| Kirjailija | |
| Esikoisteos | Schlaageriseppele (1978) |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Arto Matti Vihtori Melleri (7. syyskuuta 1956 Lappajärvi – 13. toukokuuta 2005 Helsinki) oli suomalainen runoilija ja prosaisti.
Elämäkerta ja ura
Arto Mellerin vanhemmat olivat kauppias Armas Johannes Melleri ja Katri Helena o.s. Kangas. Tuleva runoilija kiinnostui lukemisesta ja kirjoittamisesta jo lapsena. Teini-iässä kiinnostuksen kohteiksi muodostuivat myös sarjakuvat sekä pop- ja rock-musiikki. Synnyinseudun värikkäät ihmiset ja heidän tarinansa kiehtoivat nuorta Melleriä.[1] Arto Melleri suoritti ylioppilastutkinnon 1975 Vimpelin lukiossa.[2] Hän opiskeli Helsingin yliopistossa ja Teatterikorkeakoulussa 1976–1980 valmistuen dramaturgiksi.[3] Hänelle myönnettiin valtion taiteilijaeläke vuonna 2003.[4]
Melleri oli monipuolinen kirjoittaja. Julkisuuteen hän tuli 1970-luvulla yhtenä Nuorallatanssijan kuolema eli kuinka Pete Q sai siivet -näytelmän kirjoittajista.[3] Kirjailijana Melleri debytoi jo vuonna 1970 pienoisromaanilla Meno-paluu, joka ilmestyi nuorille lukijoille suunnatussa Kontakti-sarjassa.[5] Hänen tuotantoonsa kuuluu runoja, kertomus- ja novellikokoelmia, näytelmiä, elokuvakäsikirjoitus, oopperalibretto sekä yksi romaani. Yleisradiolle Melleri teki kolme kuunnelmaa, joista ensimmäisen nimeltä Seita hän kirjoitti 12-vuotiaana. Kaksi muuta kuunnelmaa ovat nimeltään Karanteeni ja Paholaisen sakramentti. Esikoisrunokokoelmallaan Schlaageriseppele (1978) Melleri nousi sukupolvensa johtavaksi runoilijanimeksi.[6] Hän sai viimeisen runokokoelmalle myönnetyn Finlandia-palkinnon vuonna 1991 teoksella Elävien kirjoissa.[3] Melleri tunnetaan suomalaisen boheemin runoilijan arkkityyppinä.[7]
Vuonna 1998 Melleri jäi suojatiellä auton alle ja sai aivovamman. Hän vajosi koomaan ja hänet todettiin 80-prosenttisesti aivoinvalidiksi. Melleri kuitenkin kuntoutui ja pystyi kirjoittamaan uusia teoksia. Vuonna 2004 hänelle sattui toinen kaatumisonnettomuus, jossa hänen aivonsa saivat pahoja vaurioita. Kaatuminen aiheutti toispuolisen halvaantumisen ja luultavasti myös osittaisen sokeutumisen. Melleri kuoli vuonna 2005 vain 48 vuoden iässä. Hän oli naimisissa Nadja Pyykön kanssa.[8] Hänen veljensä Jorma Melleri on Anneli Jäätteenmäen puoliso.
Mellerillä on kaksi tytärtä, Vera ja Sara hänen edellisestä avioliitostaan näyttelijä Kaija Kankaan kanssa.[9] Vuonna 2003 Mellerin elämästä valmistui dokumenttielokuva Yksinäisen tähden harhailija, jonka on ohjannut Tahvo Hirvonen.[10][11]
Palkintoja
- Kalevi Jäntin palkinto 1979
- Valtion kirjallisuuspalkinto 1986
- Finlandia-palkinto 1991 runokokoelmasta Elävien kirjoissa.
Teokset
- Meno-paluu, 1970, kertomus (Kontakti-sarja, sarjassa 13–14-vuotiaat)
- Liftarien yö, 1973, kertomus
- Schlaageriseppele, 1978, runokokoelma
- Nuorallatanssijan kuolema eli kuinka Pete Q sai siivet, yhdessä Jukka Asikaisen ja Heikki Vuennon kanssa, 1978
- Mario ja taikuri, 1978, pienoisnäytelmä Thomas Mannin novellin pohjalta
- Zoo, 1979, runokokoelma
- Pete Q. Jälkeenjääneet paperit, yhdessä Jukka Asikaisen ja Heikki Vuennon kanssa, 1979
- Ilmalaiva 'Italia', 1980, runokokoelma
- Sopimus Mr. Evergreenin kanssa, 1983. näytelmä
- Kuulustelu 1983, näytelmä
- Mau-Mau, 1982, runokokoelma
- Siriuksen vieraat, 1984, näytelmä
- Rubiinisilmäinen pääkallosormus, 1985, novellikokoelma
- Tuomiopäivän sävärit, 1987, romaani
- Johnny B. Goethe, 1988, runokokoelma
- Rouva Fortuna, 1989, näytelmä
- Nuoruus, siivekästä ja veristä, Runot 1972–89, 1989,
- Viiden aistin todistus, 1990, runokokoelma
- Elävien kirjoissa, 1991, runokokoelma
- Kuningatar Hysteria, 1993, runokokoelma
- Aavekaupunki, 1995, näytelmä (sarjakuvana Jarmo Mäkilän kanssa)
- Puukkobulevardi, 1997, runokokoelma
- Kummitusjutun ilmakehä, 2001, lastuja
- Arpinen lemmen soturi, 2004, runokokoelma
- Runot, 2006, kootut runot (toimittanut ja jälkisanan kirjoittanut Martti Anhava)
- Pääkallolipun alla, 2011, proosateokset (toimittanut ja jälkisanan kirjoittanut Martti Anhava)
- Romua rakkauden valtatiellä – Arto Mellerin elämä, 2011, elämäkerta (toimittanut ja kirjoittanut Martti Anhava)
Kokoelmia muiden kanssa
- 70-luvun nuori runo, toim. 1981
- Three Finnish Poets 1999
Muu tuotanto
- Seita, kuunnelma (1968)
- Grand Hotel, käsikirjoitus, 1987 (TV-oopperan libretto televisiolle, ohj. A. af. Hällström)
- Paholaisen sakramentti, kuunnelma, runoelma radiolle (1990)
- Räpsy ja Dolly eli Pariisi odottaa, elokuvakäsikirjoitus Matti Ijäksen kanssa (1990)
- Kirotun rytmin viidakossa 1992, äänite Pekka Rechardtin kanssa (harvinaisuus; tuot. kirjakauppias Lasse Johansson)
- Karanteeni 1992, kuunnelma, tarina eurokuntoon menosta, radiopantomiimi)
- Otteita päiväkirjoista, Parnasso 3/2006
Teosten käännökset
- Den rubinögda dödskalleringen (Rubiinisilmäinen pääkallosormus), ruotsi, Boklaget of Helsingfors 1992, käänt. Tapani Ritamäki
- Inskriven i livet (Elävien kirjoissa), ruotsi, Leander Malmsten 1995, käänt. Martti Soutkari
Bibliografia
- Anhava, Martti: Romua rakkauden valtatiellä – Arto Mellerin elämä. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-23700-6.
Lähteet
- ↑ Anhava,M.:Romua rakkauden valtatiellä. Arto Mellerin elämä.7-140,2011
- ↑ Arto Melleri Sanojen aika – suomalaisia nykykirjailijoita. 13.11.2008. Helsingin kaupunginkirjasto. Arkistoitu 14.4.2012. Viitattu 14.12.2010.
- ↑ a b c Arto Melleri Otava. Viitattu 14.12.2010.
- ↑ Taiteilijaeläke Arto Mellerille ja Eila Pienimäelle
- ↑ Koskinen, Sinikka: Viikon kirjailija: Arto Melleri Helsinki.fi. Lokakuu 2006. Helsingin kaupunginkirjasto. Arkistoitu 10.8.2011. Viitattu 14.12.2010.
- ↑ Mellerin jälkeen, runot. MotMot Runouden vuosikirja 2006
- ↑ Petäjä, Jukka: Boheemirunoilijan ääni ja vimma. Helsingin Sanomat, 10.1.1992. Sanoma Osakeyhtiö.
- ↑ Nadja Pyykön 60-vuotishaastattelu HS.fi. 10.12.2006. Sanoma News Oy. Viitattu 4.12.2009.
- ↑ Seppälä, Riitta & Tainio, Ilona (toim.): Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993, s. 203, Kangas Kaija. Helsinki: Tammi, 1993. ISBN 951-31-0236-X.
- ↑ Runoilija Arto Melleri kuollut YLE Uutiset. 13.5.2005. Viitattu 14.12.2010.
- ↑ Yksinäisen tähden harhailija Suomen elokuvakontakti ry. Arkistoitu 1.6.2015. Viitattu 14.12.2010.
Aiheesta muualla
- Anhava, Martti: Melleri, Arto (1956–2005). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 9.10.2015 (päivitetty 20.4.2016). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Melleri Ylen Elävässä arkistossa.
- Arto Melleri 12-vuotiaana haastattelussa Ylen Elävässä arkistossa
- Viikon kirjailija Arto Melleri. Esittely Helsingin kaupunginkirjaston sivulla (vuosi 2006, Internet Archivessa, tallennettu 15.10.2012).
| ||||||||||||||||||||||
