Ammoniumpersulfaatti

Ammoniumpersulfaatti
Tunnisteet
CAS-numero 7727-54-0
PubChem CID 62648 ja 16211170
Ominaisuudet
Molekyylikaava (NH4)2S2O8
Moolimassa 228,224
Ulkomuoto Väritön kiteinen aine[1]
Sulamispiste 120 °C (hajoaa)[1]
Tiheys 1,982 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen 582 g/l (20 °C)[2]
Infobox OK

Ammoniumpersulfaatti eli ammoniumperoksodisulfaatti ((NH4)2S2O8) on ammonium- ja peroksodisulfaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään radikaali-initiaattorina polymeerisynteeseissä ja hapettimena.

Ominaisuudet

Huoneenlämpötilassa ammoniumpersulfaatti on kiinteää väritöntä ainetta. Se liukenee hyvin veteen ja vesiliuokset ovat voimakkaasti hapettavia. Myös kiinteänä yhdiste on muiden persulfaattien tavoin voimakas hapetin. Kuumennettaessa noin 120 °C ammoniumpersulfaatti hajoaa muodostaen happea ja ammoniumvetysulfaattia. Kosteuden vaikutuksesta yhdiste hydrolysoituu helposti.[1][3]

Valmistus ja käyttö

Ammoniumpersulfaattia valmistetaan hapettamalla sähkökemiallisesti ammoniumsulfaatin vesiliuosta. Prosessissa käytetään platinaelektrodeja ja tuote erotetaan kiteyttämällä. Ammoniumpersulfaattia käytetään polymeroimisreaktioiden radikaali-initiaattorina erityisesti valmistettaessa polyakryylimuoveja. Muita käyttökohteita ovat kaliumpersulfaain ja vetyperoksidin valmistus, tekstiilien valkaisuaineena käyttäminen, hiusten valkaisuun, rasvojen ja öljyjen puhdistus, tärkkelyksen liuottaminen ja valoukuvauskemikaalina.[1][3][4][5]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 327. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. ↑ Ammoniumpersulfaatin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 27.11.2013.
  3. ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 66. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.11.2013). (englanniksi)
  4. ↑ Norbert Steiner & Wilfried Eul :Peroxides and Peroxide Compounds, Inorganic Peroxides, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001. Viitattu 27.11.2013
  5. ↑ Harald Jakob, Stefan Leiniger, Thomas Lehmann, Sylvia Jacobi & Sven Gutewort: Peroxo Compounds, Inorganic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2007. Viitattu 27.11.2013
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.